Kirjoitin tämän runon alunperin kouluprojektia varten, mutta pidän siitä sen verran, että laitan sen tännekin ja aloitan blogin sillä. Toivottavasti pidätte.
Iltaisin kaupunki kääntää nahkansa
Harmaat kankaat muuttuvat värikkäiksi
Päivällä piiloissaan asuvat tulevat esiin
Yön miehet, naiset ja lapset
Auringonlasku on kuin taika
Mikä kaiken muuttaa
Astun yöhön yksinäni
Valun kohti keskustaa muiden mukana
Kaduilla huudetaan ja juodaan
Ei näin ole päivällä koskaan
Baarit ja klubit avaavat ovensa
Ne imevät huumaantuneet sisäänsä
Kaupunki on herännyt illaksi
Ikuinen bassorytmi soi jossain
Teinitytöt ohitseni minihameissaan kulkevat
Miehillä on tyylikkäitä pukuja ja paitoja
Vain Luoja tietää miltä he päivällä näyttivät
Öisin he loistavat, aamulla kuolevat
Vanha toive on olemassa
Kaikki mitä illalla ulkona tapahtuu
Se jääköön illan salaisuudeksi
Kuka tahansa voi olla mitä tahansa
Iltaisin voit naamiosi ja luurankosi esiin ottaa
Ja suunnata tiesi sinne minne
Kaltaisesi ihmiset arkea pakenevat
Ei kukaan silloin synneistäsi välitä
Oli ne sitten himoa tai valheita
Menen jonnekin missä musiikki on lujalla
Ja valot säihkyvät enkä ketään tunnista
Jonkun kanssa tanssin kuin maailma loppuisi
Annan hedonismille ja hetkelle vallan
Enkä enää välitä
Siitä mitä päivällä tulen kohtaamaan
Mutta aamu tulee aina
Se on ainoa pelkoni nyt
Kello on jo kolme
Aamulla ihmiset taas sopeutuvat
Sopeutuvat normeihin ja sääntöihin
Menevät krapulaisina töihin
Tekemään jotain mitä eivät edes halua tehdä
He kaipaavat silloin sinua, Yö
Sinua ja vapauttasi kaikesta pahasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti