Aikaisemmassa tekstissäni "Anarkismista" viittasin jo länsimaiseen vapauden illuusioon. Selitän nyt lisää tästä aiheesta, vaikkei teitä kiinnostaisikaan!
Useat meistä katsovat olevansa täysin vapaita ja riippumattomia. Suomen lakihan takaa kaikenlaisen vapauden. Laki takaa vapauden kokoontua, ilmaista mielipiteensä ja vaikka haukkua hallitusta netissä. Kuulostaa hyvin vapaalta ja liberaalilta, eikö totta?
Käytäntö on jotain ihan muuta. Länsimaissa ihmisillä on laajat vapaudet toimia, mutta se mikä meitä estää, on ajan puute. Olisihan kiva jos voisin matkustaa maailman ympäri, mutta mun pitää opiskella ja käydä duunissa, joku voisi hyvin sanoa. Ihminen viettää parhaat ja usein terveimmät päivänsä tehden työtä jollekulle toiselle tai opiskellen jonkun toisen päättämiä asioita. Vuoden ympäri. Talvellakin vähäinen aika jolloin aurinko täällä pohjolassa näkyy vietetään usein työpaikalla tai koulun penkillä. Ja aina pitäisi viettää enemmän aikaa niissä paikoissa.
Ihmisten keskimääräinen elinikä nousee jatkuvasti. Tästä huolimatta auktoriteetit ja johtajat väittävät, että pitäisi tehostaa työskentelyä ja saada enemmän aikaan lyhyessä ajassa. Ihmisten vähäistä vapaa-aikaa karsitaan yhä enemmän, usein sen vuoksi että talouseliitti saisi enemmän voittoa. Oravanpyörän tahti kiihtyy! Ihmisen terveys kärsii tälläisestä, stressi nimittäin todella tappaa erinlaisten sairauksien muodossa. Monille myös kovat sosiaaliset paineet hektiseen elämään liittyen ovat kohtalokkaita. Eikä ihmisille jää aikaa huolehtia perheistään tai ihmissuhteistaan.
Ja kun lopulta pääsee eläkkeelle ja saa käyttää laillisia vapauksiaan, on usea jo niin loppuunkulunut tai sairas, ettei jaksa enää tehdä mitään. Nopea ja tehokas työn teko vie kaiken voiman. Näin haaveet katoavat ja kuolevat lopuksi.
Harva on edes siinä asemassa, että voi tehdä työtä josta nauttii. Yhä useampi joutuu tyytymään paskaduuneihin. Tällä tarkoitan koulutuksesta ja kiinnostuksesta poikkeavaa työtä. Vaikka historiaa opiskelleelta on turhauttavaa joutua raksalle tai kaupan kassaksi. Akateemisesti kouluttautuneiden työttömyys on suurta. Moni ihminen voi olla äärimmäisen lahjakas, mutta työllisyystilanteen vuoksi ei voi koskaan käyttää tätä lahjakkuuttaan, jota joku voi kutsua vaikka jumalan lahjaksi.
Uskoakseni ihmisen ihanteellisin tila on se, jossa hän pystyy vapaasti toteuttamaan itseään ja tahtoaan. Esimerkiksi taiteilijan ihanne on tilanne jossa hän voi vapaasti tehdä luomistyötä. Itsensä toteuttaminen voi myös olla vaikka autojen virittelyä tai talon rakentamista. Jokaisella on se oma juttunsa.
Massakulttuuri ja valtavirtamediat tyrkyttävät myös ihmisille oravanpyörään hyppäämistä. Mainokset ja massakulttuurin ihanteet jatkuvasta hektisyydestä vaikuttavat ihmisiin jo pikkulapsesta lähtien. Valtavirtamedia mustamaalaa tästä mallista poikkeavia ihmisiä "sosiaalipummeina" tai "tyhjäntoimittajina". Miksi? Koska he elävät itselleen ja toteuttavat omaa tahtoaan vapaasti. Mielestäni todellista tyhjäntoimittamista on ikuinen rahan perässä juokseminen ja työn tekeminen jonkun ison yritysjohtajan voittojen eteen. Antityhjäntoimittaminen on sen sijaan oman tahtonsa kuuntelemista ja haaveiden toteuttamista.
Oravanpyörästä hyppääminen on mahdollista. Se ei ole lainkaan helppoa ja voi tarkoittaa niukasti elämistä. Mutta on mahdollista elää elämäänsä juuri kuten haluaa. Usein joutuu tekemään kompromisseja kuten tekemään ikävää duunia, mutta se ei ole pääasia. Työtä voi tehdä vain silloin kuin sitä tarvitsee. Rahaa voi tienata myös ilman työtä, esimerkiksi vailla käyttötarkoitusta olevia esineitä voi myydä tai asunnon voi vuokrata sen unelmien maailmanympärysmatkan ajaksi. Nykyään on myös mahdollista liittyä ns. vaihtopiireihin, jotka ihmisten välisiin sopimuksiin ja vaihtokauppaan; jos joku tarvitsee sähkömiestä ja itse on tämän alan edustaja, voi sopia, että tämä toinen tekee sinulle jonkin vastapalveluksen kiitokseksi omasta avustasi. Näin ei tarvitse rahaa! Onneksi valtio ei ole vielä ehtinyt kieltää tälläistä toimintaa.
Olen itse päättänyt, että aion elämäni juuri niin kuin itse haluan. En aio alistua yhteiskunnan ja valtavirran odotuksiin. Kuuntelen itseäni ja omaa tahtoani. Vaikka näin eletty elämä voi olla joskus hankalaa, on se sen arvoista. Kehoitan muitakin miettimään mitä oikeasti haluaa tehdä elämässään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti