Hyvinvointivaltio alkaa hiljalleen kuolla. Sen palvelujen karsinta ja leikkaaminen alkaa vaikuttaa näinä talouslaman vuosina välttämättömältä. Mutta silti Suomen kansa vaikuttaa yhä uskovan siihen, että valtio huolehtii äidin lailla kaikista ongelmista. Mikä tahansa ongelma oli, valtio hoitaa sen pois. Mutta entä sitten kun näin ei enää ole? Entä sitten kun hyvinvointivaltio on kuollut?
Nykyään ihmiset opetetaan median ja muiden tahojen toimesta uskomaan kovaan ääri-individualismiin ja siihen, että jos itse ei pärjää, valtio huolehtii. Kansalaiset eivät enää välitä juuri toisistaan. Ei auteta lähimmäisiä. Kerrostalossa naapurissa asuva vanhus kuolee hiljaa ja ruumis mädäntyy. Vasta kun haju käy liikaa nenään, katsotaan onko jotain ongelmaa. Muuten uskotaan, että Kela tai muu taho huolehtii yksinäisistä vanhuksista. Sama koskee masentuneita yksin asuvia nuoria, asioiden ongelmia mietitään vasta sitten kun tarpeeksi moni on viiltänyt ranteensa auki tai hirttäytynyt. Ja silloinkin ajatellaan, että ei mikään muu taho kuin valtio voi huolehtia asioista.
Nykyään olisi tarvetta yhteisöllisyydelle ja ruohonjuuritason kansalaisliikkeille. Valtio ei kykene huolehtimaan asioista, joten ihmisten tulee tehdä se itse. Tulee nähdä valtion epäonnistuminen ja ryhtyä itse toimeen. Ääri-individualistinen "minä itse"-näkemys tulisi unohtaa. Valtio ei voi ratkaista yksinäisyyden kasvavaa ongelmaa, ihmisten tulisi hakeutua toistensa seuraan ja järjestää tapahtumia keskenään sekä ongelmat tulisi ratkaista siellä missä ne tapahtuvat, ihmisten keskellä.
Tulisi nähdä se fakta, ettei ongelmia voi ratkaista pysyvästi eduskunnan kabineteissa tai valiokunnissa. Eduskunnassa joukko ihmisiä kinastelee keskenään ja kilpailee siitä, kuka saa eniten valtaa ja parhaan ministerinsalkun. Edustuksellinen demokratia on vitsi, missä vaalit voittavat ne keillä on eniten rahaa ja suurin budjetti. Ja jotka osaavat valehdella parhaiten.
Ainoa todellinen tapa ratkaista ongelmat on kansalaisaktivismi. Ihmisten tulisi lähteä kaduille ja ottaa valta omiin käsiinsä. Jos on ongelmia, on meidän tehtävämme ratkaista ne. Ratkaisuun ei tarvita mitään erikoista, jo pienetkin asiat auttavat. Hyvää henkeä ja yhteisöllisyyttä edistää jo se, että autat vaikka heikkoa vanhusta kantamaan kauppakassinsa. Tai soitat sille yksinäiselle kaverillesi ja ehdotat tapaamista. Jo tällä voit pelastaa jonkun päivän ja tehdä hänet iloiseksi. Ne meistä, ketkä haluavat tehdä enemmän, voivat perustaa yksinäisiä ja heikkoja avustavia järjestöjä tai järjestää vaikka omassa korttelissaan juhlat tai pienet festarit. Muutos on mahdollinen, meidän tulee vain mennä ulos asunnoistamme ja ryhtyä toimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti