torstai 11. elokuuta 2011
Pelosta Huolimatta Juoksemme
Elämme niin monella jyrkänteellä
Etten niiden määrää voi tietää
Jokainen päivä on viimeinen
Huomenna kenties Helvettiin tai Taivaaseen
Tiedän pelkosi ja halusi
Tunnen samoin, näen sen
Pelko meidät koteihimme yksin jättää
Se unelmamme syö ja teloittaa
Mutta halu meitä eteenpäin vie
Himo saattaa paratiisiin ja helvettiin
Samanaikaisesti
Tunnetta sitä ei voi kuvata
Ei edes Rimbaud tai Kerouac
Sinun on se vain itse koettava
Elettävä lailla hullun hevosen
Tämä on yksisuuntainen tie
Ajamme kiellettyyn suuntaan
Kyllä minä sen tiedän
Mutta ehkä kaipaamme hetkiä
Jolloin miltei kuolemme palaen
Älä enää valehtele itsellesi!
Haluat juosta ulkona yöllä
Juopuneena elämästä ja kuolemanpelosta
Huutaen rakkauttasi tälle maailmalle
Ja tuhoavalle romanssillesi sen kanssa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti