Nykyinen talousjärjestelmä on tullut yhteen pahimmista kriiseistään. Sitä on turha enää kieltää. 2008 USA:n pankkiromahdus sai aikaan ketjureaktion, mikä levisi tulipalon tavoin koko maailmantalouteen. Ja seuraavaksi olivat vuorossa korruptoituneiden hallitusten velkaannuttamat EU-maat. Nyt koko EU:n alue on talouskriisissä ja näyttää siltä, ettei enää rahan syytäminen valtioiden kautta suurille pankeille ei enää auta. Tai sitä ei enää hyväksytä, kuten Kreikankin vaalituloksesta näimme.
Kreikassa toiseksi suurin puolue on vaalien jälkeen vasemmistolainen Syriza, mikä on EU:n taloudellista fasismia vastaan. Vaikka Kreikan vaalien voitto menikin konservatiiviselle puolueelle, oli vaalien tulos merkki vasemmiston noususta ja epäonnistuneen EU:n vastustuksesta ja siitä, että Kreikan kansa ei enää suostu maksamaan maata ennen johtaneen eliitin virheistä tai toteuttamaan IMF:n ja EKP:n talousfasismia ja kuria. Kreikan kansa näytti mitä haluaa. Kenties tämän innoittamana myös muissa talouseliitin köyhdyttämissä EU-maissa nousee kansan asiaa ajava vasemmisto.
Talouskriisi muuttaa maailmaa. Ihmiset heräävät lopultakin laajemmin ja näkevät nykyisen globaalin kapitalismin viat. Niitä ei voida hoitaa jatkamalla samalla tavalla kuin aiemmin. Nyt on viimeistäänkin selvä että maailmaa 1980-luvulta astien dominoinut neoliberalistinen talouspolitiikka, missä suurten pankkien ja yritysten toimintaa ei rajoiteta, on täysin epäonnistunut. Ihmiset ovat saaneet tarpeekseen siitä että rikolliset pankkiirit saavat pelata heidän ja valtioiden rahoilla miten haluavat. Yhä useammat näkevät myös sen kauhistuttavan faktan, että valta on siirtynyt demokraattisilta hallituksilta ja kansallisvaltioilta suurille pankeille ja korporaatioille.
USA:sta lähtöisin oleva Occupy-liike on loistava esimerkki tyytymättömyydestä. Se levisi useisiin länsimaisiin kaupunkeihin (mukaanlukien Helsinki) ja näytti että myös nuoriso on heräämässä, eikä enää nuku siinä markkinavoimien aiheuttamassa epäterveessä unessa. Mutta Occupy ei ole ainoastaan teinien kapinaliike, vaan siihen on ottanut osaa kaikenlaiset ihmiset riippumatta iästä, kansallisuudesta tai uskonnosta. Occupy ei ole vain oikeiston, vasemmiston, uskovaisten tai ateistien yksinoikeus. Se on mittava mielenilmaus siitä, että ihmiset länsimaissa eivät ole tyytyväisiä nykyiseen menoon ja valtaeliittiin.
Maailma kaipaa muutosta. Nykyinen järjestelmä tuhoaa niin ihmiset kuin ympäristönkin. Se aiheuttaa aseteollisuuden ja öljy-yhtiöiden vallan vuoksi jatkuvia sotia ja kriisejä. Järjestelmä tarvitsee myös hikipajoja ja äärimmäistä köyhyyttä. Globaali kapitalismi lisää tuloeroja ja rikollisuutta (tosin rikollisuudesta se voi tehdä laillista). On aivan selvää ettei se voi enää jatkua entisellään.
Mutta meideän ei täydy keksiä jotain uuden ihmeellistä utopiaa avuksemme, vaikka esimerkiksi Zeitgeist-liike on sitä yrittänykin. Mielestäni ratkaisuna on sosialismi ja marxilaisuuden vallankumous. Enkä nyt puhu vain jostain laimeasta sosiaalidemokratiasta, vaan todellisesta vasemmistolaisuudesta. Mutta en tarkoita nyt sitä, että jokainen ottaisi punalipun ja AK-47:n käsiinsä ja yrittäisi olla uusi Che Guevara. Eikä myöskään pidä yrittää synnyttää uutta Neuvostoliittoa tai Mao Zedongin Kiinaa. Ne olivat kaikki sosialismin ja marxismin hirveitä vääristymiä. En haluaisi nähdä väkivaltaista vallankumousta misään nimessä. Se ei kuulu Marxin oppeihin, vaikka jotkut niin väittävätkin.
Toivomme on esimerkiksi Kreikan Syrizan kaltaisissa puolueissa, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan suurten pankkien vallan sekä taloudellisen sorron, mitä nykyinen järjestelmä tukee. Valta tulee antaa takaisin ihmisille norsunluutorneissa majailevilta pankkiireilta.
Valtaan kuuluvat myös luonnonvarat ja tuotantolaitokset. Valtio ei ole mitään jos sen alueen luonnonvarat ja tehtaat kuuluvat suurille korporaatioille, tämän voi nähdä useista Afrikan valtioista, missä luonnonvarat kuuluvat monikansallisille yrityksille. Silloin niillä on valta maassa. Sen vuoksi kansanvaltaan kuuluu myös ainakin tuotantovälineiden osittainen kansallistaminen ja mielestäni luonnonvarojen täysi luovuttaminen demokraattiselle hallitukselle. Myös rahanpaino-oikeuden kansallistaminen ja sen asettaminen valtion kontrolliin on keskeinen asia.
Mutta marxismista ja kommunismista puhuttaessa on syytä huomioida se, että siirtyminen täyteen kommunismiin on pitkä prosessi, mihin kuluu aikaa. Kaikkea ei voi eikä pidä kansallistaa heti eikä yksityistä sektoria tule täysin tuhota. Tämä oli Marxin itsensä näkemys.
Mutta tässä vallankumouksessa keskeisessä asemassa olisivat nykyään länsimaat. Jo Marx tajusi että onnistunut vallankumous tarvitsee aineellista hyvinvointia ja järjestystä onnistuakseen. Pelkkä köyhä työväenluokka ei hänen mukaansa kykenisi saamaan aikaan kommunisma (ainakaan onnistunutta sellaista). Joten vallankumouksen keskeisinä toteuttajina olisivat nykyään Euroopan ja USA:n keskiluokat, jotka järjestäytyneesti siirtyisivät kohti sosialismia ilman väkivaltaa ja kaaosta. Keskiluokan avulla proletariaatti voisi viedä vallan pois pankeilta ja suuryrityksiltää ja palauttaa sen kansalle. Joten vastuu tulevaisuudesta on juuri meillä! Me olemme toivo demokraattisemmasta maailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti