Yhteiskunnallisuuden lisäksi anarkismilla on minulle myöskin syvä henkilökohtainen ja eettinen merkitys. Koen anarkismin ainoana aatteena mikä on eettisesti kestävä ja väkivaltaa vastustava. Anarkismi on ainoa aate mikä todellisesti vastustaa järjestelmällistä ja rakenteellista väkivaltaa. Mikään muu ideologia, uskonto ja ajatusmalli ei vastusta yhtä suoranaisesti ihmisiin kohdistuvaa sortoa. Anarkismi on ainoa aate mikä ei sorru totalitarismiin. Totalitarismiin sortuminen on anarkismille ideologinen mahdottomuus. Jos anarkisti kääntyy totalitarismiin, hän lakkaa olemasta anarkisti.
Anarkismin eettisyydestä ja moraalista puhuttaessa esitetään usein kysymys siitä miten ihmiset toimisivat ilman lakeja. Miten ihminen toimisi jos hän olisi vapaa? Anarkismin vastustajat esittelevät tässä kohtaa kauhukuvia maailmasta missä vallitsisi kaoottinen väkivalta ja missä ihmiset surmaisivat toisiaan säälittä. Anarkia näyttäytyy heille jonain dystopiana mikä johtaa sadististen halujen valtaannousuun.
Pelot tästä sadismin vallasta ovat epärationaalisia kauhukuvia. Ihminen ei ole pohjimmiltaan sadisti joka odottaa vapautta saadakseen terrorisoida muita. Ihminen ei ole hyvä eikä paha. Jos ihminen eläisi vailla puutetta ja lakeja, mikä on anarkistien ihanne, olisi hän todennäköisesti rauhallinen ja yhteistyökykyinen. Ei ihmisellä ole mitään väkivaltaisuuden tai sadismin tarvetta.
Mihin pelko vapautuneen ihmisen sadismista sitten perustuu? Tähän kysymykseen vastatessa joudumme katsomaan omaa kulttuuriamme sekä sen historiaa. Pelko johtaa juurensa kristinuskon käsitykseen ihmisen perisynnistä. Ihminen on kristityn näkemyksen mukaan pohjimmiltaan syntinen ja taipuvainen pahuuteen ja tarvitsee auktoriteetin (Jumalan) apua pelastuakseen. Tämä on vahva peruste auktoriteetille. Kristinuskon vaikutus kulttuuriimme on perustavaa laatua ja hyvin juurtunut. Etenkin konservatiiveilla on sen kaltaisia näkemyksiä.
Mutta nyt anarkismin ateistinen ja moderni vastustaja sanoo: ”Minä olen ateisti enkä uskovainen!”. Mutta tässä tapauksessa hän perustaa näkemyksensä yhteen nykyisen ihmiskuvan luojista, eli Sigmund Freudiin. Freudia pidetään yhtenä nykyaikaisen psykologian isäsistä. Freud näki ihmisen vapaat halut vaarallisina, insestisinä ja väkivaltaisina. Hän suorastaan vaati totalitarismia. Ei liene ihme että freudilainen psykologia vaikutti vahvasti myös natseihin ja Hitleriin. Näiden näkemysten mukaan ihmiset tarvitsivat demokratian ja vapauksien sijaan Fuhreria ja sotiaallista kuria.
Mutta monet Freudin seuraajista ja nykyaikaisen psykologian tärkeistä vaikuttajista torjuivat tämän näkemykset ihmisen pahuudesta. Nykyaikainen psykologia on jo monessa mielessä hylännyt senkaltaiset näkemykset ja todistanut ettei ihminen ole sen enempää hyvä kuin pahakaan.
Kun freudilaisuus ja kristinuskon tarinat on kumottu, niin mitä jää anarkismin vastustajalle joka ruikuttaa ihmisen pahuudesta? No jää hänelle vielä sentään se argumentti että ”ihminen haluaa kuitenkin lisää, oli hän hyvä tai paha!” ja tämän vuoksi anarkia johtaisi varasteluun ja ryösteleviin rosvojoukkoihin.
Tässä kohtaa tulee miettiä omistamista ja sen periaatetta. Omistaminen tarkoittaa sitä että jokin asia on sinun ja saat tehdä sillä mitä haluat (lakien puitteissa) eikä kenelläkään ole oikeutta viedä sitä asiaa sinulta ilman lupaa. Puhun ”asiasta” koska voithan omistaa vaikka oikeudet musiikkikappaleeseen tai tietokoneohjelmaan. Useat lait keskittyvät juuri yksityisomaisuuden varjelemiseen ja omistajan oikeuksien ylläpitoon.
Kyseenalaistan oikeastaan koko yksityisomistamisen. Vaikka yksityisomaisuus on nykyisten valtioiden perusperiaatteita, ei se ole välttämätön. Itse asiassa yksityisomistus on huono asia. Nyt jokainen lukija varmaan miettii epäuskoisena että kuinka tälläistä voi väittää! Kauheaa!
Mieti elämääsi nyt. Omistat kaikenlaista; vaatteita, kirjoja, elokuvia, tietokoneen, puhelimen, auton ja kenties asunnon. Tarvitseeko sinun omistaa niitä? Entäpä jos tilanne olisi sellainen että halutessasi saisit käyttöösi sen esineen mitä tarvitset ja kun et enää sitä käyttäisi, niin luopuisit siitä. Harva omistamasi asia on niin tarpeellinen ettet voi luopua siitä joskus. Omistaminen ei ole järjelle perustuva tarve. Etenkään nykyisissä kehittyneissä maissa missä hyödykkeitä voidaan valmistaa ylijäämäksi asti, ei omistamiselle ole oikeastaan mitään tarvetta. Periaatteessa ihmiset voisivat hyvin ilman yksityistä omaisuutta. Kaiken tarvittavan voisi lainata samoin kuin nykyään lainataan kirjoja kirjastosta.
Omaisuudesta luopuminen on myös vapauttavaa. Kun luovut et ole enää vastuussa niin paljosta. Monilla joilla omaisuutta on paljon, kuluu paljon aikaa myös omaisuuden ylläpitoon ja hoitoon. Kun nykyisen kulutuskapitalismin tuotteet ovat huonokuntoisia ja hajoavat jatkuvasti. Joten kehoitan luopumaan turhasta omaisuudesta. Minä itse pyrin siihen.
Omistaminen on kenties sitkein uskomus maailmassa. Ja yksityisomaisuuden varjelu on keskeisimpiä syitä valtion olemassaololle! Jos yksityisomistusta ei olisi, luulenpa ettei olisi valtioitakaan. Toistaiseksi tämä on vielä utopiaa mutta uskon ja toivon että yksityisomistamisen varjo siirtyy tulevaisuudessa pois ihmiskunnan yltä.
Anarkia ei siis tarkoita armotonta sadismin, väkivallan ja ryöstelyn maailmaa. Sen sijaan katsotaanpa nykyistä maailmaa mitä anarkian vastustajat puolustavat.
Nykyinen globaali järjestys perustuu valtioille, omistukselle ja väkivallalle. Maailma koostuu valtioista jotka alistavat kansalaisiaan väkivallalla uhaten tai sitä toteuttaen. Koko globaalin järjestyksen huipulla istuu pieni joukko maailman rikkaimpia ja vaikutusvaltaisimpia omistajia ja poliitikkoja jotka loppupelissä päättävät asioista (en jaksa edes selittää kuin vähän päätösvaltaa sinulla tai minulla on ja että miten olemme systeemin orjia!). Ja tämän kaikenlisäksi nykyjärjestelmä vaikuttaa tuhoavan maapallon ekosysteemin.
Maailmaa johtava eliitti manipuloi ihmisiä uskomaan siihen että he tarvitsevat alistamista ja valtiovallan jatkuvaa uhkaa. Periaattessa he sanovat meille:”Te olette petollisia eläimiä ja me isäntiä jotka pitävät teidät kurissa oman etunne vuoksi”. Siis meitä kohdellaan oikeastaan kuin tuotantoeläimiä. Ja jos yksilö käy liian hankalaksi isännille, tämä yksinkertaisesti lopetetaan tai sitten eristetään täysin muista.Elämme jatkuvan väkivallan ja pakottamisen alaisina. Meille annetaan keppiä mutta oikeaa porkkanaa emme näe kuin ehkä vilaukselta.
Mutta ei, tämä järjestelmähän on ihmiskunnan kehityksen huipentuma! Elämme kultaista aikaa ja meidän kuuluisi olla onnellisia eikä kuunnella jotain hulluja anarkisteja tai kommunisteja! Emme me mitään muutosta tarvitse? Emmehän? Ei kai vaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti