En usko että kukaan voi ennustaa tulevaisuutta ja että ainoa mihin pystymme sen suhteen ovat arvailut ja pohdinnat. Nyt itse kerron hiukan omia ajatuksiani maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuudesta. Esitän kaksi eri teoriaa tulevaisuudesta.
1. vaihtoehto
Romahdus
Tällä hetkellä ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja ja saastuttaa ympäristöään yli kaikkien turvallisten rajojen. Liian moni ihminen maailmassa kuluttaa ja tuottaa saasteita liikaa. Nykyinen elämänmuotomme ei ole millään tavalla kestävä.
Useimpien tutkijoiden mukaan ihmisillä on vaikutusta käynnissä olevaan ilmastonmuutokseen ja tutkimustulokset tukevat myös vahvasti väitettä jonka mukaan ihmisen toiminta ja päästöt nopeuttavat ja pahentavat tilannetta. Nopeutuva ilmastonmuutos voi hyvin johtaa tilanteeseen missä maapallon lämpötilat alkavat kohota yhä nopeammin ja nopeammin johtaen siihen että suuresta osaa maapallosta tulee täysin asuinkelvoton ihmisille ja monille eläimille.
Ihminen hävittää luontoa todella nopeaan tahtiin. Esimerkiksi eläinlajeja kuolee sukupuuttoon joka päivä noin 24. Uusia lajeja ei synny niin nopeasti että ne korvaisivat menetykset. Joidenkin tutkijoiden mukaan tällä hetkellä on menossa ihmisen aiheuttama lajien massasukupuutto. Ja jos jokin ympäristölle keskeinen laji, kuten vaikka kukkia pölyttävät mehiläiset, kuolee sukupuuttoon voi sen seurauksena syntyä globaali dominoefekti mikä johtaisi hyvin monien eläin- ja kasvilajien täydelliseen katoamiseen. Myös uhkaava tilanne on se millä tahdilla ilmastolle keskeisiä sademetsiä hakataan pois peltojen tieltä. Sademetsät ovat ”maapallon keuhkot” ja sitovat hyvin paljon kasvihuonekaasuja. Ilman niitä ilmastonmuutos lähtisi todellakin lapasesta.
Hävittäessään luontoa ihminen hävittää myös itsensä. Emme voi elää ilman hyvinvoivaa ympäristöä. Jos luonto kuolee, kuolemme mekin.
Jos ihmiskunta jatkaa nykyisellä tavallaan, seuraa ympäristötuhoja myös mittavat yhteiskunnalliset ja sosiaaliset kriisit. Keskeiset luonnonvarat kuten öljy, puhdas vesi ja tärkeät mineraalit hupenevat kovaa vauhtia. Etenkin öljyn väheneminen tuo vaikeita ongelmia sillä se on nykyisten yhteiskuntien ja teollisuuden kannalta keskeisin luonnonvara. Nykyiset yhteiskunnat eivät toimisi ilman öljyä. Luonnonvarojen hupeneminen johtaa myös sotiin ja kriiseihin, mitkä voivat laajeta globaaleiksi maailmansodiksi.
Nykyinen kestämättömään kehitykseen ja kulutukseen perustuva kapitalistinen järjestelmä vaikuttaa ympäristöön niin tuhoisasti että öljynkin loppuminen saattaa olla pienin ongelmamme mikäli käsistä karannut ilmastonmuutos tekee ilmasta hengityskelvotonta. Mutta jo pienikin nousu lämpötiloissa voi johtaa siihen että sadat miljoonat ihmiset päiväntasaajan alueilta pakenevat tappavan kuumaa ja kuivaa ilmastoa pohjoiseen. Ilmastopakolaisten lisääntyminen johtaa myös vakaviin ongelmiin.
Nykyisellään globaalia järjestelmää voi verrata täydellä vauhdilla kulkevaan junaan jonka kuljettajat eivät katso eteensä tai tiedä milloin raiteet loppuvat ja juna syöksyy alas jyrkänteeltä. Tai no olemme oikeastaan jo niin pitkällä että jyrkänteen reunan voi jo nähdä. Mutta junan kuljettajat eivät kuuntele vaikka heille kerrotaan asiasta selvästi.
Kaikki nämä yllä mainitut asiat voivat johtaa hyvin globaalin järjestelmän täydelliseen romahtamiseen, väkivaltaisiin sotiin ja tappavaan, globaaliin ekokatastrofiin. On monia joiden mielestä tämä on jo käynnissä ja globaali talouskriisi on yksi sen oireista. Ehkäpä junan raiteet ovat jo päättyneet ja juna on sinkoutunut kohti rotkoa?
2.vaihtoehto
”New World Order”
Ihmiskunta ryhtyy todella toimeen estääkseen 1. vaihtoehdossa mainitut uhkat. Valtioiden johtajat tajuavat tilanteen vakavuuden ja alkavat säätää yhä tiukempia päästörajoituksia. Teollisuus pakotetaan alistumaan rajoituksiin. Valtiot liittoutuvat yhä enemmän keskenään ja alkavat toimia ilmastonmuutoksesta johtuvia katastrofeja vastaan.
Tähän vaihtoehtoon kuuluu vahvojen keskusjohtoisten järjestelmien luominen ja ekofasismi. Ihmisen kulutus ja saastuttaminen estetään totalitarismin keinoin. Liikaa kuluttavat ihmisen vangitaan tai pakotetaan maksamaan mittavia laskuja. Pakkosterilaisaatiot ja ihmiskunnan määrän sääntely otetaan käyttöön jos ihmiskunnan määrä kasvaa yhä. Ihmiskunnan määrää voidaan myös vähentää esimerkiksi keinotekoisen superviruksen tai vesijohtovesien myrkyttämisellä. Globaali eliitti tekee kaikkensa estääkseen ilmastonmuutoksen ja turvautuu äärimmäisiin keinoihin.
Tässä tapauksessa ympäristö saadaan pelastettua ja yhteiskuntien romahdus saadaan estettyä. Mutta seurauksena on globaali, kaikenkattava totalitarismi ja jopa holokaustin kaltainen tragedia.
Osa on sitä mieltä että ekofasismi on ainoa mahdollisuus ehkäistä mittavampi katastrofi ja että nykyisten sukupolvien tulisi uhrautua tulevaisuuden vuoksi. Näiden äänien mukaan ihmiset ovat liian ahneita ja typeriä tajutakseen asioita ja että heidät pitää pakottaa luopumaan kulutuskulttuurista.
Mutta mikäli ”New World Order”-teoria tulee todeksi on edessä ongelma: Nykyinen järjestelmä edellyttää kulutuksen lisäämistä talouskasvun vuoksi ja sellaisen systeemin pelastaminen ei ratkaisen ongelmaa. Niin kauan kuin meillä on talouskasvuun perustuva järjestelmä, ei todellinen ympäristöystävällisyys ole pitkällä tähtäimellä mahdollista. Ns. vihreä kapitalismi on vain markkinamiesten luoma valhe ja haavekuva.
On kuitenkin jäljellä vielä kolmas vaihtoehto, vaikkakin se ei enää kovin todennäköinen olekaan. Sen nimi on harmonia ja nykyisestä järjestelmästä luopuminen.
Tässä tapauksessa me länsimaalaiset jotka kulutamme eniten ja aiheutamme elämäntavoillamme eniten saastuttamista, ymmärtäisimme tilanteen vakavuuden ja luopuisimme kulutuskapitalismista. Tämä on siitä epätodennäköinen vaihtoehto että on melko naiivia olettaa valtaosan maailman rikkaimmista ihmisistä luopuvan elintavoistaan sekä muuttamaan suhtautumisensa luontoon ja omaisuuteen.
Suhteessamme luontoon ajatuksenmuutoksen tulisi olla perustavaa laatua. Ei riitä että ajattelemme ”elävämme ympäristöystävällisesti” tai ”säästeliäästi”. Näiden asioiden sijaan meidän kaikkien tulisi oppia arvostamaan luontoa sen itsensä vuoksi eikä nähdä sitä vain hyödykkeenä. Lisäksi pitäisi tajuta se että nykyisten ongelmien taustalla on ihmisen ja luonnon välisen perustavaa laatua olevan yhteyden katkeaminen.
Nykyisessä teknokraattisessa maailmassa puheille henkisyyden merkityksestä viitataan usein kintaalla. Sen vuoksi on vaikea selittää ihmisen ja luonnon välisen yhteyden merkittävyyttä, sillä se tyrmätään usein jonain ”huuhaana”. Se ettei luontoa pidetä nykyään millään tavoin pyhänä kertoo myöskin ihmisten halveksivasta asenteesta sitä kohtaan. Luonto nähdään vain jonain mitä voi ryöstää ja riistää kuinka paljon tahansa tyydyttääkseen omia itsekkäitä haluja. Ja on jollain tragikoomisella tavalla huvittavaa että metsien hakkuusta ja eläinlajien tappamisesta sukupuuttoon päätetään yleensä jossain suurkaupunkien toimistoissa ja päättäjinä toimivat ihmiset jotka eivät välttämättä koskaan ole käyneet missään luonnonvaraisessa paikassa. Sillä kaupunkien vihrealueet tai kasvatetut metsät eivät ole luonnollisessa tilassa olevia alueita. Harva suomalainenkaan on käynyt varsinaisessa luonnonmukaisessa metsässä mihin ihminen ei ole koskenut.
Mitä oman itsen ja luonnon välillä olevan yhteyden ymmärtäminen sitten tarkoittaa? Itse en osaa kyllä vastata tähän, sillä en ole ymmärtänyt vielä tätä yhteyttä täysin. Puheeni siitä ovat vain hajanaisia ja puolittaisia. Mutta sen perusteella mitä tiedän voin sanoa että jahka ymmärtää yhteyden edes osittain ja sen että ihminen on samalla tavalla osa luontoa kuin vaikka järvessä uiva ahven, niin silloin alkaa luontaisesti suhtautua eläimiin ja luontoon kunnioittavemmin. Ei tee enää mieli syödä tehotuotettua ruokaa minkä hintana on elollisten olentojen tuska ja ympäristön tuhoutuminen. Ympäristöystävällisyys alkaa tuntua ainoalta ratkaisulta minkä omatuntosi sallii. Alat kokea moraalisesti vääräksi monet kulutusyhteiskunnan normit ja nähdä ne väärydet mille yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme on rakentunut.
Jos suuri osa ihmisistä ymmärtää tai paremmin sanottuna muistaa (kerran esihistoriassa koko ihmiskunta eli harmoniassa luonnon kanssa ja osana sitä) yhteydensä luontoon, on lopputuloksena se etteivät he enää tue nykyistä yhteiskuntajärjestystä vaan alkavat pyrkiä harmoniaan. Jos haluat itse päästä samalle taajudelle, niin suosittelen kävelyretkeä metsässä. Ja älä kulje vain polkuja pitkin, mene niiden ulkopuolelle kunnes olet puiden ympäröimä. Istu maahan (se ei ole likainen!) ja kuuntele! Tunne kuinka kaikki ympärilläsi on elollista ja hengittää. Kun palaat tältä matkalta, niin ehkäpä alat mielessäsi ymmärtämään sen ettei luonto ole olemassa vain sen vuoksi että voimme hyväksikäyttää ja raiskata sitä. Eläin ei ole olemassa sen vuoksi että ihminen söisi sen. Mietipä sitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti